lauantai 21. helmikuuta 2015

Vihaajat vihaa - minä en tiedä, mitä ajatella

Ajattelin, etten työntäisi lusikkaani tähän soppaan, mutta pakko on.

Olen törmännyt moneen lukematta paskaa -arvosteluun sekä moneen luettu ja paskaa -arvosteluun 50 Shades of Grey -sarjasta, mutta päätin muodostaa oman mielipiteeni oman lukukokemukseni perusteella. Ja mielipiteeni on, että paskaahan se.

Silti kamppailen kahden vaiheilla. En halua olla kukkahattu-päiviräsänen hiekkaa ja herneitä ruumiinaukoissani, mutta sarja saa otsasuoneni sykkimään. Ensinnäkin en ole paskaa vastaan. En halua kieltää yhtäkään kirjaa tai lukemisen iloa keneltäkään. 50 Shades of Grey -kirjoista pitäminen ei ole synti eikä häpeä, ja vaikka ajatus siitä, että joku tienaa tällä uskomattoman surkeasti kirjoitetulla kuralla omaisuuden onkin raivostuttava, en vastusta kirjojen lukemista tai ostamista.

Osaa häiritsee se, että kirja antaa väärän kuvan BDSM:stä ja romantiikasta, mutta minä karsastan ajatusta siitä, että kirjojen olisi aina annettava "oikea kuva" asioista. Kaunokirjallisuuden, tai tässä tapauksessa roskaromaanin, ei tarvitse mielestäni toimia oppikirjana käsittelemilleen asioille, vaan sivuilla on tilaa leikittelyyn ja totuuden muokkaamiseen. Maailmasta löytyy varmasti porukkaa, jotka kutsuvat seksuaalisen hyväksikäytön piirteet täyttävää toimintaa BDSM:ksi, miksei kirjan henkilö voisi olla samanlainen? Miksei kirja saisi kuvata suhdetta, joka sisältää stalkkaamista, alistamista ja yleistä kusipäisyyttä, ja joka kuitenkin johtaa siirappiseen perheidylliin? Fantasiaahan tämä on siinä missä muutkin sadut. Lukijalla on oma vastuunsa olla lähtemättä läpsimään vastahakoista tyttöystäväänsä kirjan lukemisen jälkeen. Eihän kauhuleffojen ystävänkään oleta lähtevän kaduille ihmisiä kiduttamaan.

Tosin viihdeteollisuudella on tässä oma vastuunsa. Murhia ja suolenpätkiä sisältävät pelit ja elokuvat luokitellaan kauhuksi ja varustetaan ikärajoilla: 50 Shades of Grey -elokuvaa, joka perustuu henkistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä sisältävään parisuhteeseen, markkinoidaan romanttisena ystävänpäiväleffana. Kauhuleffavertaus ontuu, ihmisen tappaminen asia, joka on kulttuurissamme selkeästi ja ehdottomasti väärin, sen sijaan naisen "ei" ei todellakaan ole "ei" aina ja kaikkialla.

Monia ärsyttää se, että kirjan naispäähenkilö on psyykeltään taaperon tasolla oleva typerys ja miespäähenkilö mielenvikainen kokovartalomulkku. Minuakin väsyttää romaanin yllätyksetön asetelma rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta miehestä, joka vie narussaan kokematonta tyttöstä. Toisaalta en hyväksy sitäkään, että feminismin nimissä jokaisen romaanin päähenkilöttären on oltava reipas ja fiksu Vahva Nainen. Feminismin nimissä: olkoon naisilla oikeus olla myös Anastasia Steelen kaltaisia vatipäitä! Mitä tulee väsähtäneisiin sukupuolirooleihin, niitäkin saa romaaneissa kuvata ilman, että joka käänteessä alleviivataan, että tämä on muuten väärin.

Minun pitäisi kai rauhoittua ajattelemaan, että kyseessä ovat "vain" kirjat ja "vain" elokuva, mutta kirjasarja, joka saa tanttavaateketjut julkistamaan nimeään kantavan pikkuhousumalliston on enemmän kuin vain kirja. Jos 50 Shades of Grey olisi ollut vain joku tuntematon pokkari, jonka nappasin hätäpäissäni mukaani huoltoasemalta, en olisi jaksanut vaivata itseäni sen kyseenalaisen sisällön vuoksi. Mutta kyseessä ei ole mikään helmikuun Reginassa vilahtanut novelli, vaan tarina, joka on myynyt sata miljoonaa kappaletta. Ongelma lieneekin kirjan kansien ja elokuvakankaan ulkopuolella. Ei haittaa, että Anastasia pitää Christianinsa kontrollointia ja muuta creepyilyä seksikkäänä ja romanttisina huomionosoituksina, mutta se, että naisihmiset ympäri maailmaa haikailevat itselleen samanlaista miestä, on pelottavaa. Toisaalta! Ihmisillä on täysi oikeus päiväunelmoida vaikka paloitelluksi tulemisesta ja kastella alushousunsa yhdessä Anastasian kanssa kun Mr. Grey jäljittää tämän olinpaikan ja karauttaa paikalle kiellosta huolimatta.

Oikeastihan olen vihainen lähinnä vain siitä, että käytin näinkin paljon aikaa ja energiaa moisille kirjoille. Pisteet sarjalle kuitenkin siitä, että ajatuksia se ainakin herättävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti