lauantai 31. tammikuuta 2015

Voi Vantaa

"Vantaa kirkastaa imagoaan. Kaupunki julkaisi perjantaina uunituoreen brändinsä, jossa niin Vantaan ilme, viestintä kuin markkinointikin on uudistettu täysin."

Vantaa kirkastaa imagoaan. Naurua. Siinäpä onkin tekemistä. Minä, syntyperäinen vantaalainen, olen hävennyt vantaalaisuuttani niin kauan kuin jaksan muistaa. Olen kyselijästä riippuen joko Helsingistä, pääkaupunkiseudulta tai *kaupunginosasta*, en hitto vie Vantaalta. Olen asunut Vantaalla 21 vuotta, lapsuudenkotini on kotini, mutta Vantaaseen en kykene kiintymään.


Mikä vantaalaisuudessa sitten hävettää? Kai se on se Vantaan toivottoman himmeä imago motareiden, automarkettien ja peltojen kaupunkina. Keskustaton läjä rumia elementtilähiöitä ja sieluttomia omakotitaloalueita. 
Korso, Martsari, Myyr York ja Tiksi? Hyi. 


Vantaalla ei ole mitään sellaista, mitä jossain muualla ei olisi isommin, paremmin ja kauniimmin. Rappioromantiikkakin on laimeaa kuin lämmennyt ostaribisse, jos verrataan Helsingin "ghettoihin". Vantaan historiasta muistan lukeneeni vain lohia kalastavista munkeista ja siitä, että joku kuningas kerran ratsasti "kaupungin" halki. Tästä nukkumalähiöstä ei oikeasti saa katu-uskottavaa kaupunkia millään. Ihan turha alkaa kuorruttaa paskaa strösseleillä ja luulla, että joku jaksaisi raahautua Vantaalle jonkin Heurekan takia mistään kehä kolmosen ulkopuolelta.


Vantaan pamput, säästetään brändäyspennoset ja tehdään Vantaan kälyisyydestä yhä vahvempi imago! Myönnetään, ettei Vantaalla ole mitään tehtävää tai nähtävää, paitsi Mika Häkkisen metri x metri -kokonen "aukio", joka sekin on pelkkä vitsi. Että paras paikka on Myyrmäen juna-asema, jolta pääsee Helsingin puolelle kuudessa minuutissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti