Kun eilen tulin ensin junalla Ruotsista Tanskaan ja lensin sitten norjalaisella lentokoneella Suomeen mietin jälleen, kuinka paljon pidän Pohjoismaista. Islantikin on varmaan tosi kiva. Näistä pienistä kansoista ja hassuista kielistä. Merestä ja metsistä. Ristilipuista, yhteistyöstä. Kalmarin unioni!
Ei haittaa, että jo neljältä on pimeää tai ettei ilman takkia pärjää kuin ehkä kaksi kuukautta vuodessa. Janten laki ja hallittu melankolia on pelkkää plussaa. Täällä ei vöyhötetä liikaa mistään,
allt är precis lagom. Täällä on satumaisen kaunista, hauskaa ja turvallista. En lähde täältä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti