Nuortenhyllyllä

Voivottelin luokkakaverille, ettei ole ollut aikaa lukea kirjoja. Sitten otin ja luin kaksi kirjaa vielä saman päivän puolella. Ratkaisu ei ollut Facebookin sulkeminen, vaan kirjaston nuortenhylly.

Tähtiin kirjoitettu virhe
John Green

Hype John Greenin syöpäsairaiden nuorten rakkaudesta kertovan romaanin Tähtiin kirjoitettu virhe ja samannimisen elokuvan ympärillä on jo hyvän aikaa levinnyt aggressiivisesti internetissä. Hehkutukselta ei ole voinut välttyä, joten pakkohan se oli tarkistaa, että mistä oikein puhutaan.

Ei tämä nyt ihan totaalista syöpää ollut. Silti petyin jo ensisivuilla, joilla tekijä muistuttaa, että kirja on fiktiota: "Romaanit ja lukijat eivät hyödy siitä, että tekstitä yritetään löytää mahdollisia tosiasioita. - - Arvostan yhteistyötänne tässä asiassa." Jaa, miksi tämä sepustus sitten pitäisi lukea? En minä tee kanssasi yhteistyötä, herra kirjailija, vaan toivon sinulta tarinaa, josta löytää mahdollisia tosiasioita. Ymmärsin, että Green viittaa tässä harrastamaansa lääketieteen faktojen venyttelemiseen, mutta kamoon. Selittely vie fiilikset.

Fiilikset vei myös ylimitoitettu filosofinen höpinä muun muassa vertauskuvallisuudesta sekä tarinan liian nopea eteneminen (vai oliko tämä kenties syövän vertauskuva?) En ehtinyt oikein mukaan ja tulos on ihansama-suhtautuminen päähenkilöiden kohtaloihin. Dialogikin tökkii (syyttääkkö suomentajaa?) Periaatteessa kasassa oli kaikki riipaisevuuden ainekset, mutta ne lässähtävät Greenin käsittelyssä.

Valoa valoa valoa
Vilja-Tuulia Huotarinen

Kun romaanin, jonka on kirjoittanut Vilja-Tuulia-niminen nuori naiskirjailija, nimi on partitiivissa ja aiheena tyttörakkaus, on kasassa puolestaan katastrofin ainekset. Kirjallinen katastrofi kuitenkin vältettiin ja pidin Valosta paljon Tähtiin kirjoitettua virhettä enemmän. Rakkaus ja kuolema ovat teemoina myös tässä romaanissa, mutta toteutus on huomattavasti tyylikkäämpi ja koskettavampi. Huotarinen onnistuu mielestäni siinä, missä Green epäonnistuu ja päähenkilöiden vuoksi tulee paha mieli.

Romaanin rakenne on kiinnostava, kertoja selittää kirjoittamistaan ja kertailee kirjoituskurssien ohjeita vain ollakseen noudattamatta niitä. Myös kieli on raikasta. Vitut ja paskat eivät aiheuta myötähäpeää kuten niin kovin usein kun sedät ja tädit yrittävät olla koleita. Tällaisten kirjojen perässä saatan eksyä nuortenhyllylle toistekin.