Tästä mun kielipolitiikasta:

Kuulin sporassa ku joku teini sano, et kuinka rasittavaa on ku koulussa pitäs kirjottaa ns. kirjakieltä. Aijaa? Musta taas on tosi rasittavaa kirjottaa "puhekieltä" Kokeillaas. Vois kerranki poiketa mun blogikirjotusmaneereista ja kirjottaa mun omalla äidinkielellä. Et olisin kerrankin miettimättä jokasta välimerkkiä ja tekstin rytmiä ja näitä mun rakkauslapsia, ajatusviivaa, kursiivia ja puolipistettä ja unohtaa yhen virkkeen kappaleet ja alkusoinnut hallittuina (??) tyylikeinona. Myös luettelointi on tosi jees tyyliin: "lempiasioitani ovat pizza, pepsi ja penis" mut jätetään seki tällä kertaa.

 Mua särkee päähän jo nyt tää teksti. On ihan ok, kun muut tykittää menemään vapaammalla tyylillä ja sanoo ehkä jopa mä tai mie, mut mulle on lähes mahotonta lähtee tällleen luistelemaan normitetusta kielestä.Jumalauta, en voi tekstarissikaan kirjottaa erisnimeä pienellä, muuten menee yöunet.

Ja tää oli tasan vika vantaaks kirjotettu postaus tässä blogissa. Kiitti moi. Ei ollutkaa yhtään virkistävä kokemus. Nuori nainen raitiovaunussa oli väärässä.