Käämit kärähtivät jälleen kerran kanssaihmisiin. Toisten elämäntapojen ja -valintojen arvostelu ja päivittely on puuhaa, mihin sortunen itsekin silloin tällöin, mutta ankeaa se on silti.
Ohjenuoraa riittää kilometritolkulla. Koulut kannattaisi käydä loppuun ennen kuin suunnataan suinpäin maailmalle! Naimisiin pitäisi mennä ja maisterin paperit olla ennen kuin lapsia aletaan tekemään! Eikä assyrologia elätä, opiskele sinäkin vaan suosiolla lähihoitajaksi! Ja niin edelleen.
Järkeä saa toki käyttää. Vauvaa ja yläastetta saattaa olla vaikea hoitaa
yhtaikaisesti enkä tiedä onko käytettyjen alushousujen kaupustelu
Pietarissa paras mahdollinen uravalinta. Mutta jotenkin sitä ottaisi nämäkin neuvot vakavammin ja enemmän todesta, jos se pystyssä viuhuva etusormi ei niin usein kuuluisi ihmiselle, jonka silmissä paistaa kalvava katkeruus, hukattu elämä ja toteuttamattomat unelmat.
Senkö takia jättäisin lähtemättä ja kokematta, opiskelematta sitä mikä kiinnostaa ja tekemättä mikä itsestä tuntuu hyvältä, että voisin tulla heidän kaltaisekseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti